Maija-täti

Pienenä luulin, että kaikilla perheillä on oma Maija-täti. Siis eräänlainen primus motor, joka järjestää kaiken, huolehtii kaikkien koulunkäynnistä, vaatetuksesta, aviosäädystä ja käyttäytymisestä sosiaalisissa tilanteissa. Meidän perheellä tällainen täti oli, eikä hän ollut edes minun tätini eikä nimensä ollut Maija, mutta kaikki kutsuivat häntä Maija-tädiksi.

Maija-täti oli naimaton , entinen opettaja, rakastettava, huolellinen, järjestelmällinen ja päättäväinen ihminen koko 155 sentin pituudessaan. Täti asui kaksiossa kaupungissa, kolmannessa kerroksessa, syötti pääsiäisenä mämmiä kuohukerman kanssa (yäk) ja toi aina tullessaan vihreitä Royal-patukoita. Tädin kotona oli pieni pöytä, jonka päällä keltainen Marimekon pöytäliina, pientä mökkiä esittävä taulu, kipsiveistos, iso lasikana, viherkasveja, punainen varavuode, vanhanaikainen kirjoituskone, paljon kirjoja, keinutuoli ja sohvapöydällä uusin Suomen Kuvalehti. Täti pukeutui niinkuin tädit pukeutuvat, hillitysti ja arvokkaasti. Permanentti oli aina kauniisti ja vaatteet laadukkaita. Kädessä hänellä oli käsilaukku, joka varkaiden varalta puristettiin kiinni kainaloon.

Tädillä oli monta sisarusta ja vahva hoivavietti, vaikka olikin itse perheetön. Niinpä hän huolehti pikkusisartensa asioista vieläkin, vaikka nämä olivat jo lähempänä 80-vuotta. Milloin pikkusisarille vaihdatettiin mekkoa kesken sukujuhlien tai milloin pidettiin huolta siitä, kuka menee ottamaan ruokaa noutopöydästä missäkin järjestyksessä. Sanomisensa Maija-täti lopetti pitkään ja tarmokkaaseen "Mmmmmmmm" Tämä tarkoitti, että asia oli loppuunkäsitelty. eikä siihen enää sen jälkeen palattu.  

Tädin eläessä asiat olivat aina hallinnassa, kaaosta ei syntynyt. Tavaroilla oli paikkansa ja asioilla järjestyksensä, eikä hautajaisissa laulettu virsiä, koska meidän suku ei kuulemma koskaan ollut musikaalista. Käsitöiden tekeminenkin oli hänestä turhaa, koska siitä ei olisi kuitenkaan mitään tullut, ainakaan minulla. Juhlissa vieraat jaoteltiin niin etteivät oikeat ja väärät suvut päässeet vahingossakaan toistensa pöytiin. Mieluiten ne järjestettiin eri huoneisiin. Maija-tädin elämä oli , tai näytti ainakin ulkopuoliselle hyvin johdonmukaiselta, selkeältää ja järkevältä. Asiat hoidettiin aina puhumalla eikä hänelle pystynyt olemaan vihainen ja miksi olisikaan ollu, sillä täti oli aina oikeassa. 

Välillä mietin, mitä mieltä Maija-täti olisi ollut tämän päivän maailmanmenosta ja sosiaalisesta mediasta, hän kun ei vielä joutunut käyttämään edes matkapuhelinta, vaan hoiti asiansa vanhalla kierrettävällä lankapuhelimella. Varmasti täti olisi ollut aktiivinen somessa ja innokkaasti pitänyt sen avulla yhteyttä sukulaisiinsa. Ehkä tämän päivän virikkeellisyys, kuvatulva ja kaoottisuus olisi kuitenkin ollut tädille liikaa. Ehkä täti olisi sitä kuitenkin paheksunut.

Ensi viikolla järjestän Maija-tädin puoleiselle suvulle sukutapaamisen. Varmasti siellä tullaan muistelemaan tätiäkin ja hänen vaikutuksiaan seuraaviin sukupolviin. Mutta miten tiedämme, kuka saa sitten aloittaa ruokailun ja miten käyttäytyä sosiaalisessa tilanteessa? Ehkä lähetän Maija-tädille pilven päälle hiljaisen avunpyynnön. Olen varma, että sellainen tulee ja päälle vielä pitkä tokaisu "Mmmmmmmm".