Suksimista ja kuulaamista
Lunta, lunta, sitä riittää. Joka päivä meiltä lähdetään lumitöihin tai pelastamaan autoja hangesta. Terassin päällä on jo puolisen metriä valkoista höytälunta. Ennen joulua sinne hylkäämäni kahdenkymmenen kilon kahvakuula on jo hautautunut lumeen,tokkopa sitä löytää sieltä enää ennen kevättä. Niinpä minulla onkin ollut hyvä syy harrastaa muuta liikuntaa, kuten vähän hiihtoa, kävelyä ja salitreeniä. Kahvakuulan heiluttelusta sain varmaankin yliherkkyysreaktion viime syksynä, kun kuula hallitsi arkeani jo vähän liiankin kanssa. Oli omia treenejä neljä kertaa viikossa, kävin yläkoululla vetämässä kuulatunteja, vedin kuularyhmää, kilpailin aktiivisesti, laadin säännöt uuteen lajiin, tein nettiin uudenlaisen virtuaalikisan ja järjestimme SM-kilpailut. Vähemmästäkin sitä kyllästyy sinänsä niin hieno laji kuin kahvakuulaurheilu onkin ja varsinkin sen maratonlajit. Kevään ajan olen antanut itselleni luvan keskittyä välillä johonkin aivan muuhun, ehkä se kipinä kuulaan vielä tulee kevään mitt...
