Ruokaa Somesta
Netin keskustelupalstoilla ruokakeskustelu käy kuumana. Oli sitten kyseessä treeniruokavalio, kasvisruokavalio, sekaruokavalio, vauvan ruokavalio tai koiran ruokavalio. Koskaan ennen tietoa ja mielipiteitä ruoasta ei ole ollut näin paljon.
Vielä 80-luvulla, siis 1980-luvulla, pikkukylän ala-asteella ei tunnettu muita ruokavalioita kuin tilliliha- ja maksakastikeruokavalio. Siis kyllä, silloin kouluruokaan ängettiin väkisin maksaa joka jauheliharuokaan. Siitä jäi pieni trauma, mutta se on ihan toisen tarinan arvoista. Jos ruoka oli pahaa tai ei sopinut jollekin, se jemmattiin maitopikareihin ja liimattiin foliokansi siististi päälle. Varmasti ruoka ei kaikille sopinut, mutta vaihtoehtoja ei juuri ollut. Kotona ruoka oli lähinnä murukastiketta ja perunoita. Perunoita syötiin siis aina, ainakin kaksi kertaa päivässä, lisäkkeenä oli usein porkkanaraastetta. Kyllä sillä ruoalla kasvoi ja ravinteita tuli varmaan riittävästi. Niinpä minua, 80-luvun kasvattia, hyvinkin hämmentää tämän päivän ruokatouhotus, milloin pitää syödä proteiinia, milloin välttää gluteenia, milloin juoda pelkkää kasvismehua.
Jos somessa erehtyy kysymään tietoa jostakin ruokavaliosta, oli se sitten ihmisen, koiran tai lehmän, (saatika hevosen), mielipiteitä tulee valtavasti. Ja kaikki ovat sitä mieltä, että juuri heidän noudattamansa, sveitsiläisen kunniatohtorin kehittämä dieetti sopii juuri minun ongelmaani. Miten ihmeessä olenkin tullut toimeen ilman sitä? Kuinka hyvin ihoni voisikaan nyt, jos olisin juonut aamupalaksi vain pelkkää vihermehua? Varmasti suolistoni on tukossa, koska en ole käyttänyt tietyn firman maitohappobakteeria! Vähemmästäkin sitä hämmentyy, lähtee maitotankille ja juo janoonsa juuri lypsettyä, kylmää lehmänmaitoa. Tässäkö tämä elämäni nyt oli, kaikki on pilalla.
Monelle ihmiselle ruoka on tuntuu nykyään olevan jonkinlainen uskonkappale, siihen käännytetään, sitä puolustetaan ja sen puolesta noustaan barrikadeille. Pian varmasti tulee aika, kun lakto-ovo-pesco-vegaanit taistelevat haarukoin ja veitsin entonomofagiaa kannattavien kanssa. Se ken taiston häviää, syököön vastustajan dieettiruokaa loppuikänsä!
Olen elantoani kerännyt kasaan milloin pellolla, milloin navetassa, suurkeittiössä, tilausravintolassa tai kesäkioskin myyjänä ja todennut, että ihminen elää ihan tavallisella ruokavaliolla ainakin suurimmaksi osaksi aikaa. Kunhan muistaa syödä kunnon ruokaa ja juoda tarpeeksi, niin pärjää elämässä. Niinpä lopetan taas kerran ruokavaliokokeiluni ja siirryn tavallisen ruoan pariin, ainakin niin kauaksi, kun on uuden dieetin vuoro.
Vielä 80-luvulla, siis 1980-luvulla, pikkukylän ala-asteella ei tunnettu muita ruokavalioita kuin tilliliha- ja maksakastikeruokavalio. Siis kyllä, silloin kouluruokaan ängettiin väkisin maksaa joka jauheliharuokaan. Siitä jäi pieni trauma, mutta se on ihan toisen tarinan arvoista. Jos ruoka oli pahaa tai ei sopinut jollekin, se jemmattiin maitopikareihin ja liimattiin foliokansi siististi päälle. Varmasti ruoka ei kaikille sopinut, mutta vaihtoehtoja ei juuri ollut. Kotona ruoka oli lähinnä murukastiketta ja perunoita. Perunoita syötiin siis aina, ainakin kaksi kertaa päivässä, lisäkkeenä oli usein porkkanaraastetta. Kyllä sillä ruoalla kasvoi ja ravinteita tuli varmaan riittävästi. Niinpä minua, 80-luvun kasvattia, hyvinkin hämmentää tämän päivän ruokatouhotus, milloin pitää syödä proteiinia, milloin välttää gluteenia, milloin juoda pelkkää kasvismehua.
Jos somessa erehtyy kysymään tietoa jostakin ruokavaliosta, oli se sitten ihmisen, koiran tai lehmän, (saatika hevosen), mielipiteitä tulee valtavasti. Ja kaikki ovat sitä mieltä, että juuri heidän noudattamansa, sveitsiläisen kunniatohtorin kehittämä dieetti sopii juuri minun ongelmaani. Miten ihmeessä olenkin tullut toimeen ilman sitä? Kuinka hyvin ihoni voisikaan nyt, jos olisin juonut aamupalaksi vain pelkkää vihermehua? Varmasti suolistoni on tukossa, koska en ole käyttänyt tietyn firman maitohappobakteeria! Vähemmästäkin sitä hämmentyy, lähtee maitotankille ja juo janoonsa juuri lypsettyä, kylmää lehmänmaitoa. Tässäkö tämä elämäni nyt oli, kaikki on pilalla.
Monelle ihmiselle ruoka on tuntuu nykyään olevan jonkinlainen uskonkappale, siihen käännytetään, sitä puolustetaan ja sen puolesta noustaan barrikadeille. Pian varmasti tulee aika, kun lakto-ovo-pesco-vegaanit taistelevat haarukoin ja veitsin entonomofagiaa kannattavien kanssa. Se ken taiston häviää, syököön vastustajan dieettiruokaa loppuikänsä!
Olen elantoani kerännyt kasaan milloin pellolla, milloin navetassa, suurkeittiössä, tilausravintolassa tai kesäkioskin myyjänä ja todennut, että ihminen elää ihan tavallisella ruokavaliolla ainakin suurimmaksi osaksi aikaa. Kunhan muistaa syödä kunnon ruokaa ja juoda tarpeeksi, niin pärjää elämässä. Niinpä lopetan taas kerran ruokavaliokokeiluni ja siirryn tavallisen ruoan pariin, ainakin niin kauaksi, kun on uuden dieetin vuoro.
Kommentit
Lähetä kommentti