Ehtoota, mennääks liukumaa?

Ottaa nii korvaan toi Vorssan murre, sano mulle somerolaine kum mää jotai seliti. Ai kui nii, mää kysyi. No se o nii kauheeta,et korvat oike soi, vastas somerolaine. No, myännetää. Äiti ku o Rahkiosta ja isä ypäjäläine, niin kyl se kiäli varmaa aika kauheeta o kuunnella. Ny kum mää ole asunu Lohjalla jo parikymment vuatta, niin tähä o sekottunut viälä lohjam murretta.

Meil kotona sanottiin ehtoota, aina kum mentii ehtoolla kyllään ja hyvvää yätä, ku siältä lährettiin kottiin. Täälä Lohjalla kum mää sanoi ehtoota, niin kukkaan ei ymmärtäny. Piti si vaan ruveta sanomaan "Iltaa", vaiks se kuulosti musta vähän hianolta. Siä kyläsä si ku oltii nii tarjottiin kahvetta ja kakkua, mää vartosin kahvetta ja hiivaleipää, mut saiv vaa makkeeta. Ypäjällä tavallinen kotona tehty ohraleipä oli kakkua ja ehtoolla saatettin syärä voikakkua vaa eli voileipiä. 

Kulttuurishokki oli mulla si jo kahreksankymmenen kilometrin pääsä kottoo Täkäläiset puhu, et ne lähtee liukumaa. Täh! Keskellä kesää? Mun meni varmaa viis vuatta, ennen kum mää ymmärsin, et ne lähtee ajelulle vaan. Meilä kotona kum mentii vaa ajelee tai si rimpsalle. Välillä oli si taas sukulaisten kans ihmeisäni, ku ne kysy et oliks navetas joku väliläs. Kui nii, mä kysyi. Nii, väliläs,väliläs, ne jankkas. Emmää tiärä, oli vissiin. Ne kai tarkotti, et oliks joku elukka irti. Siinäki meni aikaa, ennekum mää ton ymmärsi. Muk kum mää ole vähä hämäläine, niim mulla kestää vähä kaikki.

Yhresä nettikeskutelusa täsä viikola väännettii siittä, et onks erellispäivä eile vai erellispäivä. Voi yhren kerran! Kais se ny erellispäivä o erellispäivä ja eiline o eile, mut ei se kaikille auennu sekä. Ku kuulema tua Itä-Suamesa erellispäiväki voi olla eile ja emmää tiärä si, mikskää ne oikeeta erellispäivää sannoo, toissapäiväks si kai. Kyl tää suamenkiäli on si vaikeeta.

 Mum miähellä on aina hauskaa, kum mää sanon et mää lähren kottoo. Nää kum täälä ne sannoo, et ne lähtee kotoota. Si mulla ei oo koskaan rahhaa, tai ruaka on pahhaa, mää lainaan sahhaa tai rapsutan mahhaa. Tai si ku normaalit ihmise  viruttaa vaiks vaateita vedellä niim mää huuhron niitä verelä. Kyl mei ollaam silti toimeen tultu. Mää käsken sitä miästä syämään ja si juaraan kahvetta pääle. Kyl se siittä vähitelle oppii munki puhetta ymmärtää. Ja sikku mää mene kottii, niin si mää vasta Vorssaa taas puhunki ja mennee taas vähä aikaa, et opin tälle paikalliselle kiälelle takasi.